Sosiaalinen media kirjoituttaa edelleen. Tällä kertaa inspiraation itselleni antoi eri palveluja arvioivien kirjoitusten selailu. I really need to get a life…
Se, että ei ymmärrä palvelua, tai ei näe siitä hyötyä itselleen, ei välttämättä tarkoita, että palvelu on huono.
Monien sosiaalisen median palvelujen osalta kiinnostavuuden ja toimivuuden edellytyksenä on samankaltaisista asioista kiinnostuneiden käyttäjien riittävä määrä. Suomessa uusina tai marginaalipalveluina voidaan käyttäjämäärien perusteella edelleen pitää vaikkapa Twitteriä ja Foursquarea.
Yhtä vääjäämättömästi kun palvelun suosio kasvaa, sen käyttäjäkunta muuttuu. Alkuvaiheen pioneerit jäävät määrävähemmistöön, varsinkin, jos palvelun ympärille saadaan rakennettua jonkinasteinen mediahype. Alunperin puskaradiomarkkinointiin perustuvasta palvelusta tulee mainstream-tuote, johon on trendikästä kuulua. Oma paradoksinsa on, että mainstream harvoin mielletään trendikkääksi.
Sosiaalisen median palveluista Facebookin muuttuminen opiskelijoiden verkostoitumispalvelusta kotiäitien Farmvillealustaksi voidaan pitää sissimarkkinoinnin oppikirjaesimerkkinä. Puskaradion lisäksi Suomessa lobbarit saivat ujutettua valtakunnallisen televisiokanavan pääuutislähetykseen uutisen ”Yhteisöpalvelu Facebookin suomalaisten käyttäjien määrä räjähdysmäisessä kasvussa.” Tämä oli sitä aikaa, jolloin maakohtaisia käyttäjätilastoja ei kyseisestä palvelusta saanut. Kun ”uutista” seuraavina päivinä toistivat omissa lähetyksissä muut televisiokanavat, oli itse itseään ruokkiva markkinointikoneisto valmis, ja palvelun suomalaisten käyttäjien määrä lähti kasvuun. Muutaman vuoden mediavähättelyn jälkeen on tultu tilanteeseen, jossa Facebookin merkitystä sosiaalisen median kentässä ei kukaan epäile, saatikka uskalla kyseenalaistaa.
Twitterin maailmanlaajuinen suosio ei Suomessa juurikaan näy. Tietoa suomalaisista palvelun käyttäjistä ei ole saatavilla, mutta oman, lyhytaikaisen kokemuksen perusteella määrä ei liene kovin suuri. Hieman provosoiden voisi kärjistää palvelun vakiinuttaneen asemansa nuorempien IT- ja media-ammattilaisten keskuudessa, mutta suuremmalle osalle suomalaisia some-addikteja riittää jatkuva tilapäivitysten twiittaaminen Facebookissa.
Flickr mainitaan nykyään de facto -kuvanjakopalveluna useissa yhteyksissä. Se on kiistatta maailman suosituin palvelu lajissaan käyttäjä- tai kuvamäärällä mitattuna. Alkuaikojen puoliammattilaisten ja ”vakavasti” valokuvausta harrastavien foorumista on tullut kaikkien kameranomistajien kuvapankki ja keskustelufoorumi. Muutokseen suurimpana yksittäisenä tekijänä lienee ollut palvelun siirtyminen Yahoolle, ja sitä kautta resurssien voimakas kasvu ja ison markkinoitikoneiston mukaan tulo, sekä luonnollisesti Yahoon toisen palvelun yhdistäminen Flickriin. Yhtä kaikki, muutos on merkittävä. Palvelun luonteen muuttuminen on aiheuttanut myös sen, että jotkut ”vanhat” käyttäjät ovat lopettaneet palvelun käytön, koska muutos ei heitä ole tyydyttänyt. Sosiaalisuuden luonteen muuttuminen palvelussa ei kuitenkaan muuttanut palvelun alkuperäistä tarkoitusta. Kyseessä on edelleen kuvanjakopalvelu. Aivan kuten se oli perustettaessakin.
Foursquare. Sosiaalinen peli, mainoskanava, vaiko palveluhakemisto. Vai kaikkea edellämainittua. Käyttökelpoinen sosiaalinen palvelu siitä tulee, kun alueella jolla itse liikkuu, on riittävästi palvelun käyttäjiä. Jos sosiaalisuus poistetaan, niin mitä jää jäljelle? Paikkatietoon perustuva päiväkirja. Onko sellaisella käyttöä vai ei, jääköön jokaisen omaan harkintaan.
Paluu alkuun. Se, että ei ymmärrä palvelua, tai ei näe siitä hyötyä itselleen, ei välttämättä tarkoita, että palvelu on huono. Olen Suomessa törmännyt väitteeseen, jonka mukaan Twitter ja Foursquare ovat huonoja, koska niillä ei ole riittävää käyttäjäpohjaa. Flickr on huono, kun sillä on liikaa käyttäjiä ja omat kuvat hukkuvat miljooniin muihin auringonlaskuihin ja kukkamakroihin. Ja Facebook on huono, kun tilapäivitykset ovat huonoja.
Pieni käyttäjämäärä on jotain, jonka kanssa jokainen sosiaalisen median palvelu on aloittanut. Se, tuleeko palvelusta suosittu, riippuu palvelun tuottamasta lisäarvosta käyttäjille. Ei kaikista tämänhetkisistä marginaalipalveluista tule uusia facebookeja, mutta uuden palvelun leimaaminen huonoksi ainoastaan käyttäjämäärän vähäisyyden takia, kertoo enemmän väitteen esittäjästä, kuin palvelun käyttökelpoisuudesta. Jos vastaavasti kritisoi sosiaalisen median palvelua siitä, että sen käyttäjämäärä on liian suuri, kannatta miettiä median edessä olevan sanan merkitystä, ja sitä, miksi on palveluun liittynyt.
Jos tästä kirjoituksesta yrittää lihanviipaletta löytää, on se ehkäpä se, ettei käyttäjien lukumäärä ole hyvä mittari arvioitaessa palvelun toimivuutta tai hyödyllisyyttä. Kahden ihmisen keskinäinen kanssakäyminen on usein sosiaalisempaa kuin kymmenien ihmisten ryhmähuuto. Ja se, että itse ei löydä käyttöä jollekin palvelulle, ei välttämättä tarkoita, että palvelu on muille käyttökelvoton. Sosiaalisen median palveluissakaan ei tarvitse olla sopuli. Ei kaikkia hypetettyjä palveluja tarvitse käyttää.
Oma kysymyksensä on, miksi palveluja, jotka perustuvat siihen, että niiden käyttäjä räplää tietokonetta tai puhelinta etäisesti muistuttavaa syöttölaitetta ilman kontaktia toiseen ihmiseen, kutsutaan sosiaaliseksi?
Taas keulii, joten on lopetettava ennen kuin karkaa kokonaan käsistä. Jatkuu osassa III. Ehkä.
